Lapsenmielisenä saan mieleeni laulun Päivänsäde ja menninkäinen jo lähes menneestä ensimmäisestä vuodesta kunnallisessa luottamustehtävässä. Ensimmäisessä kokouksessa saimme linjaukset ja toimintasuunnitelmat tuleville vuosille, kuinka perusopetusta ja varhaiskasvatusta pyritään kehittämään. Vähitellen karu totuus valkeni. Rahaa ei ole edes nykyisen tason ylläpitämiseen. Budjetti on ollut jo alun pitäen alimitoitettu.
Opetustoimessa ongelma kiteytyy tuntiresurssien ympärille. Käytettävissä olevat resurssit ovat runsaat 6 % pienemmät kuin tarve. Erityisopetuksesta ei voida tinkiä (siihenkään ei ole riittäviä resursseja), joten yleisopetuksen resurssit vähenevät entisestään.
Varhaiskasvatuksen puolella henkilömäärä mitoitetaan tarkasti lapsimäärän mukaan. Tälläkin puolella ollaan jo niillä rajoilla, että Vaasan valtakunnallisesti tunnettu laadukas päivähoito ja varhaiskasvatus vaarantuu.
Tahtoa ja halua olisi, niin luottamushenkilöillä kuin virkamiehilläkin, mutta mahdollisuuksia ei anneta. Tulot ja menot on tietysti pyrittävä pitämään tasapainossa. Ja tähän pyritäänkin. Ennusteet eivät vain aina toteudu sellaisenaan.
Nyt on kuitenkin pakko säästää. Se on se mörkö ja peikko. Vielä konkreettisemmin mörkö ja peikko ovat saaneet nimet keskushallinto ja uudelleenarviointi; kaupungin ylin johto, kaupunginhallitus ja valtuusto. Onko näissä kunnan viroissa ja elimissä edustajien näkökulmana vain kustannustehokkuus ja tuottavuus?
Palvelurakenneuudistus erilaisten mallien pohjalta on osaltaan jo toteutumassa. Vaasan seudun palvelustrategian laatiminen on parhaillaan menossa. Toivoisi siitä vielä enemmän kansalaiskeskustelua. Suomalaiset haluavat säilyttää hyvinvointivaltiomallin eli mm., että peruspalvelut tuotetaan pääosin julkisen sektorin toimesta. Palvelurakennetta voidaan silti kehittää ajanmukaiseksi. Se tuo paljon haasteita. On osattava arvioida mitä, miten ja mihin suuntaan.
Peruspalveluista sosiaali- ja terveyspuoli sekä varhaiskasvatus ja perusopetus ovat alueita, joihin liiketaloudelliset näkökulmat sopivat mielestäni huonosti. Verkostoituminen ja yhteistyön kehittäminen ovat toinen juttu. Varsinkin erityispalveluiden saralta näiltäkin alueilta löytyy paljon kehitettävää.
Nyt on valtuustossa pian käsillä ensi vuoden budjetti, silloin kannattaa pitää silmällä myös tulevaisuutta. Tulevaan voidaan vaikuttaa nyt tehtävillä päätöksillä. Minua vain ajatteluttaa, ovatko kunnalliset kehittämis- ja laadunparantamishaaveet vain "päivänsäde", joka ei voi elää pimeässä viihtyvän "menninkäisen" eli talouden ja markkinavoimien vaatimusten kanssa? Toivottavasti näin ei ole, vaan molemmille annetaan mahdollisuus elää.
Päivi Moisio (vas.)
Vaasan varhaiskasvatus- ja
perusopetuslautakunnan jäsen