Tässä on joutunut vuosien mittaan monesti ihmettelemään, että yritysjohtajat eivät ole osanneet vieläkään päättää, ovatko työntekijät yrityksen voimavara, vai pelkkä menoja tuottava rasite.
Tulosta tehneitä työntekijöitä irtisanotaan, milloin mistäkin tekosyystä. Kuitenkin pohjalla on aina omistajien loppumattoman ahneuden tyydyttäminen.
Sitten kun työntekijöiden mitta tulee täyteen ja he ryhtyvät taistelemaan elinehtojensa puolesta, itkevät nämä samat irtisanojat sitä, kuinka hirveätä tappiota syntyy, kun työntekijät ovat poissa työstä. Yrittäkää nyt edes päättää, ovatko työntekijät hyödyllisiä vai hyödyttömiä ihmisiä.
Samaa asiaa voi ihmetellä yleisestikin porvarien ajatusmaailmasta..
On skitsofreenista eli jakomielitautista puhua työvoimapulasta ja hyväksyä surutta mm. viidenkymmenen vuoden molemmin puolin olevien työntekijöiden irtisanomiset ja samaan aikaan nostaa eläkkeelle pääsyn ikärajaa. Mitä näille ihmisille tapahtuu?
Entinen vanhuuseläkeikäraja oli 65 vuotta. Siihenkin verrattuna viisikymppisellä olisi vielä viisitoista vuotta työelämää jäljellä, mutta heitä nämä jakomielitautiset pitävät jo liian vanhoina.
Miljoonatuloja tienaavilta johtajilta tulee julkisuuteen lausuntoja, joissa he ovat huolissaan alkavasta työvoimapulasta. Sadoille tuhansille työhaluisille kunnon kansalaisille nuo puheet ovat pilkantekoa. Yleisimmin isot johtajat ovat kyllä yli viisikymppisiä, mutta jostain syystä he itse mielestään ovat parhaassa työiässä. Eihän korppi korpin silmää....
Porvarit puhuvat juhlapuheissaan, että työstä pitää maksaa kunnon palkka, mutta samaan aikaan he ovat kannustamassa matalapalkka-alojen laajenemista. Nykyinen hallituskin, vaikka demaritkin ovat siellä mukana, suunnittelee ilmaista rahaa yrityksille, jotka maksavat elinkustannuksiin verrattuna olemattoman pientä palkkaa työntekijöille.
Helpotuksia pitäisi antaa mieluimmin yrityksille, jotka sitoutuvat palkkaamaan henkilökuntaa vakituiseen työsuhteeseen palkalla, joka riittää kohtuulliseen toimeentuloon.
Ihmisten pitäisi pikku hiljaa havahtua ajattelemaan, mitä tästä tulee, jos nykyinen meno jatkuu.
Taina Lehto
Pohjalainen 2.9.2005