Elinympäristö on nykyään kaaosmainen, mikä voi herättää lapsessa ja nuoressa vahvojakin pelon ja turvattomuuden tunteita. Olin viime syksynä Pohjalaiset masennustalkoot -luennolla Vaasan ammattikorkeakoulussa, ja siellä lastenlääkäri kertoi, että lasten mielenterveyshäiriöt eivät ole erityisesti lisääntyneet, mutta ongelmien määrää ei ole aiemmin ymmärretty.
Vanhemmat eivät vie lapsiaan lääkäriin mielenterveysongelmien vuoksi, vaan fyysisten oireiden vuoksi. Terveyskeskuslääkäreiltä vaaditaan ammattitaitoa tunnistaa tietyt oireet ja kriteerit esimerkiksi lapsen masennukseen liittyen. Nykyisin vauvankin masennus on tunnistettavissa.
Lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhde muodostuu varhaislapsuudessa ja ensimmäiset puolitoista vuotta ovat tärkeimmät kiintymyssuhteen syntymisessä. Lapsuusiässä muodostunut kiintymyssuhde ohjaa toimintaamme ja monia valintojamme läpi elämän.
Varhaislapsuudessa syntynyt tai syntymättä jäänyt kiintymyssuhde on pohjana minäkuvamme ja persoonallisuutemme rakentumiselle. Lapsen ja nuoren minuus hajoaa ja johtaa pahimmillaan psykoosiin, jos jokapäiväinen elämä tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja tuskalliselta.
Lapsuudessa turvallisissa oloissa muodostunut myönteinen minäkuva helpottaa myös murrosiän karikoissa nuorta vastaamaan kysymykseen, kuka minä olen. Ihminen kehittyy omaksi itsekseen peilaamalla kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan muihin ihmisiin. Lapsi useimmiten omiin vanhempiinsa. Pienen lapsen pitäisi saada tutustua vähitellen äärettömään maailmaan.
Oli vähän pitkä johdanto asiaan, jota nyt ajattelen, mutta ehkä se osaltaan selventää sitä, miksi pidän asiaa tärkeänä. Kysymys on valtuustoon tulevasta kotihoidontuen kunta- eli Vaasa-lisästä. Suomessa on jo noin 50 kuntaa ryhtynyt maksamaan kotihoidontuen kuntalisää ja näin lisännyt vanhempien mahdollisuutta hoitaa pieni lapsi kotona pidempään. Vaasassa kuntalisä on herättänyt paljon keskustelua lapsiperheiden parissa, ja monet odottavat myönteisestä ratkaisua. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden toimeentulo on muihin kotitalouksiin verrattuna huonontunut 1990-luvulla. Vaasassa päivähoitopaikkaa odottaa jonossa monta kymmentä pientä lasta ja uusia perhepäivähoitajia on jouduttu palkkaamaan. Tuen vaikuttavuutta on vaikea ennakoida, mutta muiden kaupunkien kokemusten mukaan tuki vaikuttaa eniten niiden vanhempien suhteen, jotka vielä miettivät, milloin palaavat työelämään.
Kysymys on osaltaan tietysti taloudellinen, mutta mielestäni enemmän arvopohjainen. Minkälaisen viestin kunnan päättäjät haluavat antaa lapsiperheille? Minkä verran Vaasan kaupunki on valmis satsaamaan lasten hyvinvoinnin hyväksi? Tiedän, että säästöpaineet kunnalla ovat kovat, mutta varmasti verovarojamme vähemmän tarpeellisiinkin kohteisiin laitetaan.

Päivi Moisio Vaasa